Tunnelmia kevään konserteista

Tänä keväänä "konserttisarjaan" kuului kolme keikkaa. Vauhtia ja varmuutta päätavoitteeseen - omaan konserttiin - haettiin Turengin Asemalla soitetusta Vanajaveden opiston kevätsoitosta. Siellä esiintyivät Vanajaveden Pelimannit, ukuleleorkesteri nimeltään VOPulele sekä Harmonikkayhtye Pomppaduuri. Omassa osuudessaamme soitimme tuttuja biisejä, mm. Lapin tango ja Huvipuistossa. Lisäksi oli maistiaisia uudesta ohjelmistosta: Souvenir ja Muistoja Pohjolasta.

Lauantaina 18.4. oli sitten se suuri päivä, jota varten oli ahkerasti harjoiteltu koko kevät. Konserttipaikkana oli tuttu Lyseon Janne-sali. Valmistelut alkoivat sillä, että ensin roudattiin ruokasali tyhjäksi pöydistä, koottiin kahvipiste buffettia varten sekä soittajien eväille, aseteltiin tuolit salissa, koristeltiin sali ja lipunmyyntipiste, asennttiin äänentoisto, komppiryhmä kasasi oman välineistönsä, Tarja kokosi harmonikka-aiheisen postikorttinäyttelyn, soitettiin läpi yhteinen biisi, tehtiin sound check, odoteltiin yleisöä ja sitten alettiin soittaa. Vieraina meillä oli Vantaan aikuisopiston harmonikkaryhmä Vanahat johtajanaan Jari Komulainen.

Pomppaduuri valmiina

Kumpikin yhtye halusi ohjelmistossaan muistaa suomalaisen musiikkielämän suuria nimiä, joiden syntymästä oli kulunut pyöreitä vuosia. Pomppaduurilaiset soittivat Jean Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlan kunniaksi kappaleen Souvenir (suomeksi Muisto, linkin takana lyhyt video). Se on osa pianosarjasta, jonka Anita oli sovittanut harmonikoille.Vanahat soittivat suomalaisen iskelmämusiikin suuren tekijän Toivo Kärjen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi kappaleet Laulava sydän ja Siks oon mä suruinen.

Konsertin ohjelma

Yllätysnumerona oli Jarin ja Anitan yhteiskappale 2-rivisillä harmonikoilla (linkin takana on lyhyt video kappaleesta).

Uutta Pomppaduurin ohjelmistossa on komppiryhmän käyttö. Yhteisiä komppitreenejä Hannun (basso) ja Yrjön (rummut) kanssa pidettiin kolme kappaletta. Täytyy sanoa, että komppiryhmä tuo reilusti muhkeutta soundiin ja varmuutta rytmin ylläpitoon. On ollut hieno kokemus päästä soittamaan ihan oikeassa BÄNDISSÄ! 

Toinen merkittävä asia ohjelmistossa on Pomppaduurin omien soittajien Tarjan, Mikon ja Hannun sovittamat kappaleet. Kukin osallistui viime syksynä Anitan vetämälle VOPin sovituskurssille, jossa syntyivät sovitukset kansanlaulusikermälle, sottiisille ja Piafin laulamalle Hymni rakkaudelle (videoklipit linkkien takana). Yhteinen soittoharrastus luo meille kaikkea uutta!

Tarjan postikorttikokoelmasta koottu näyttely "Kansainvälinen harmonikka".

Konsertista olemme saaneet positiivista palautetta sekä yleisöltä että Anitalta. Olemme kehittyneet soittajina sekä musiikin tulkitsijoina. Erityisesti kappaleiden loput soitettiin huolellisesti ja hyvin tulkiten. Kyllähän sitä parannettavaakin vielä löytyy... Muutamissa kappaleissa on huojuntaa ja epätäsmällisyyttä. Ja ainakin omassa soitossa huomaan keskittymisen puutetta ja huolimatonta soitantaa. Mutta iso plussa omalta osalta on se, että konsertissa soittaminen ei enää aiheuta niin paljon kauhua kuin vielä jokin vuosi sitten. Kokemus osoittaa, että tällaisesta esiintymisestä selviää ja yhtyekokonaisuudessa oma pieni epäonnistuminen ei ole katastrofi.

Yleisöä oli noin 40 henkeä.

Parituntinen konsertti meni nopeasti, pian oli yhteisen encoren - Metsäkukkia - aika. Sen jälkeen kiitokset ja kumarrukset vierailijoillemme ja komppiryhmälle. Iso kiitos myös konsertin järjestelyissä mukana olleille tukijoukoille Sirpalle, Elinalle, Hannalle, Tiialle ja Keijolle! 

Yhteispotretissa Harmonikkayhtye Pomppaduuri ja Vanahat.

Keskiviikkona pomppaduurilaiset pääsivät vielä soittamaan kahvittelumusiikkia LC Parola - Fredrikoiden järjestämään muotinäytökseen. Kepeissä tunnelmissa soitettiin toistaiseksi tämän kevään viimeinen keikka.

Konserttiterveisin
-Liisa