Korttinäyttely

Pomppaduurin konsertti Lyseon Janne-salissa innosti minut tuomaan keräilyharrastukseni muidenkin nähtäville.  Harmoknikkaan liittyvä keräily on rakkaan soittoharrastukseni  ulkomusiikillinen elementti. Olin yllättynyt, kuinka kiinnostuneita ihmiset olivat korteistani. Noin tuhannen harmonikka-aiheisen kortin kokoelma sai monet hämmästelemään, kuinka paljon niitä on. Itsekin yllätyin keräilyn alkuvaiheessa, mutta nyt tiedän, että tuhat on vielä pieni määrä, kun keräilystä puhutaan.

Korteista saa hyvän kuvan, kuinka rakastettu soitin harmonikka on. Kun on haluttu tuottaa iloa, on se tehty harmonikan avulla, vaikka vain kuvaan painetulla. Kuvissa esiintyy myös elämän vakavampi puoli. Harmonikka kuuluu elämään. Se on tunteiden tulkki myös korttina. Moni löysi pienestä näyttelystäni lapsuutensa kortin tai koki muun hanurimuiston. Itse tunsin, ettei keräily ole ollut turhaa. Laitan kortit esille tilaisuuden tullen toistekin.

Vanhin korttini on vuodelta 1902 ja vieläkin se ilahdutaa - ei enää saajaansa, mutta meitä muita. Kiitos sukupolville, jotka ovat sen säilyttäneet. Lähetetään mekin korteja ystävillemme, niin meidänkin ajastamme jää muisto. Bitit eivät säily.